Mitä Eurooppa saa aikaan ja milloin?

Kirjoitin syyskuussa Ursula von der Leyenin unionin tila -puheen jälkeen, että Eurooppa tunnistaa haavoittuvuutensa jo varsin hyvin. Vaikeampi kysymys oli, miten tavoitteet muuttuvat investoinneiksi ja kyvyksi toimia. Kuka kantaa riskin ja vastaa toteutuksesta?

Komission eilen julkaisema vuoden 2027 työohjelma jättää kysymyksen edelleen osittain avoimeksi. Samalla se kertoo, missä vaiheessa komission toimikautta olemme. Monet merkittävistä lainsäädäntöaloitteista on jo annettu. Tänä vuonna pöydälle on tuotu muun muassa teollisuuden investointeja, pilvi- ja tekoälykapasiteettia sekä julkisia hankintoja koskevia ehdotuksia.

Suuret uudistukset on tuotava käsittelyyn ajoissa, jotta niistä ehditään neuvotella ja päättää. Nyt huomio siirtyy yhä enemmän siihen, millaisina ehdotukset hyväksytään, miten ne rahoitetaan ja mitä niiden seurauksena syntyy.

Kaikille jotakin, mutta mikä tulee ensin?

Uusien aloitteiden luettelo kertoo vain osan ensi vuoden työstä. Vähintään yhtä tärkeää on seurata jo neuvoteltavia ehdotuksia. Niiden kohtalo ratkaisee pitkälti, miten komission poliittiset tavoitteet etenevät.

Kokonaisuus on silti maailmaa syleilevä. Puolustuksen, energian, tekoälyn ja raaka-aineiden rinnalla käsitellään asumista, hoivaa, osaamista, vesiturvallisuutta ja demokratian suojaamista. Jokaiselle löytyy jotakin, monelle vähän kaikkea.

Komission tehtäväkenttä on laaja. Ohjelmasta on vaikea hahmottaa, mikä menee muiden edelle, kun rahasta, osaajista ja poliittisesta huomiosta kilpaillaan.

Todellinen tärkeysjärjestys näkyy siinä, mitkä neuvottelut viedään ensin maaliin, mihin rahaa ohjataan ja minkä toteuttamiseen riittää tekijöitä. Priorisointi vaatii myös valmiutta siirtää jotakin myöhemmäksi.

Rahoitusohjelmissa tavoitteille annetaan sisältö

Yksi ensi vuoden tärkeimmistä tehtävistä liittyy EU:n vuosien 2028–2034 rahoituskehykseen. Jos siitä saavutetaan tavoitteen mukaisesti poliittinen sopu tämän vuoden loppuun mennessä, vuonna 2027 viimeistellään ohjelmakohtaista lainsäädäntöä ja valmistellaan uuden rahoituskauden käynnistymistä.

Tässä tehdään valintoja, joiden vaikutukset ulottuvat vuosiksi eteenpäin. Rahoitusohjelmissa määritellään, kuka voi saada EU-rahaa, mihin sitä myönnetään ja millä ehdoilla. Näillä ratkaisuilla ohjataan yritysten investointeja, tutkimusta ja teknologian kehittämistä.

Kilpailukyky, turvallisuus ja teknologinen suvereniteetti saavat sisältönsä rahoituksen painotuksista. Kuinka paljon tuetaan tutkimusta, ensimmäisiä tuotantolaitoksia tai teknologian laajaa käyttöönottoa? Miten julkinen rahoitus houkuttelee mukaan yksityistä pääomaa? Erityisen tärkeä kysymys on riskinkanto hankkeissa, joiden strateginen merkitys on suuri mutta kaupallinen tuotto epävarma.

Rahoitusohjelmat ovat keskeinen osa siltaa poliittisten tavoitteiden ja käytännön tulosten välillä. Sillan on kuitenkin ulotuttava toteutukseen asti.

Syyskuun puheesta tuttu luvituksen nopeuttamista koskeva aloite on alustavasti ajoitettu ensi vuoden jälkipuoliskolle. Yritykselle ratkaisevaa on, milloin lupa todella saadaan, verkkoliityntä valmistuu ja investointi voidaan toteuttaa.

Komission valmisteleman kriittisten raaka-aineiden yhtiön merkitys puolestaan riippuu sen rahoituksesta, hankintakyvystä ja riskinkannosta. Teollisessa tekoälyssä tarvitaan toimivia tietoliikenneyhteyksiä, dataa ja osaamista. Taloudellinen hyöty syntyy, kun teknologia saadaan käyttöön ja tuottavuus paranee.

Piru piilee yksityiskohdissa

Yritysten kannattaa lukea aloiteluettelo tarkasti. Kilpailukykyä, yksinkertaistamista ja turvallisuutta on helppo kannattaa. Varsinaisissa esityksissä ratkaistaan, kenen toiminta helpottuu, kenelle avautuu markkinoita ja kuka maksaa muutoksen kustannukset.

Soveltamisalat, määritelmät, poikkeukset ja siirtymäajat voivat muuttaa kilpailuasetelmia. Sama koskee rahoitusohjelmien ehtoja. Yhteisten tavoitteiden alle mahtuu erilaisia etuja, ja esityksissä syntyy helposti voittajia ja häviäjiä.

Vaikuttamisen aika on siksi jo valmisteluvaiheessa. Yritysten on pystyttävä osoittamaan konkreettisesti, mitkä ehdot mahdollistavat investoinnin ja mitkä sulkevat toimivan ratkaisun ulkopuolelle.

Samalla Suomen on kirkastettava omat tavoitteensa. Miten varmistamme, että Suomen edut näkyvät Euroopan päätöksissä ja rahoituksen painotuksissa? Tarvitsemme selkeät prioriteetit, varhaista vaikuttamista ja kumppaneita, joiden kanssa tavoitteita viedään eteenpäin. Meidän on myös osattava perustella, miksi Suomelle tärkeä ratkaisu palvelee koko Eurooppaa.

Työohjelman onnistumista pitäisi arvioida toteutuneina investointeina, vähentyneinä riippuvuuksina ja käyttöön saatuna kapasiteettina. Se edellyttää, että lainsäädäntö, rahoitus ja käytännön toteutus tukevat toisiaan.

Euroopan on pystyttävä kertomaan, mitä valmistuu, kuka siitä vastaa ja milloin.

Kirjoittaja Nina Hyvärinen on Rud Pedersenin vanhempi neuvonantaja, geopolitiikan ja EU-vaikuttamisen asiantuntija.