Budjettiriihianalyysi: Matala profiili - suuret numerot

Hallitus piti nopean budjettiriihen, jota valtiovarainministeri Riikka Purra ehti kuvailla "vähän epäkiinnostavaksi" jo ennen kuin se alkoi. Siinä hän olikin oikeassa. Riihi vietiin läpi yhdessä päivässä kahden sijaan, riitoja ei tullut, ja hallitusnelikko sai kertoa Säätytalossa, että talous on vihdoin kääntynyt kasvuun ja “Suomi noussut jaloilleen”. Tylsyys oli myös riihen tarkoitus, koska se on tehokkain tapa olla vastaamatta kysymykseen, jonka hallituksen omat luvut esittävät.

Hiljattain eduskuntapuolueet, Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta, sitoutuivat näyttävästi velkajarruun. Sen pohjalta talouspolitiikan riippumaton arvioija, talouspolitiikan arviointineuvosto, ehti jo vaatia hallitukselta lisäsopeutusta, koska etenkin vuoden 2028 jälkeen uhkaavat raja-arvot näillä päätöksillä paukkua. Mitään tällaisia keinoja ei kuitenkaan riihestä tullut, vaan monet arviot vahvistivat budjetin päinvastoin heikentävän julkista taloutta.

Hallitus perusteli muun muassa lisävelalla rahoitettavaa yhteisöveroalennustaan ja sopeutustoimien lisäämisen puutetta “tarpeella suojella alkanutta kasvua”. Tämä on sinällään hyvä peruste, mutta miksi aihe tuli ajankohtaiseksi nyt vaalien alla eikä edellisessä kolmessa budjetissa, joiden alla suhdanne oli nykyistä heikompi?

Kun budjettia tarkastellaan, kannattaa katsoa kolmea lukua.

Ensimmäinen: Valtionvelan korkomenot ovat ensi vuonna 4,4 miljardia euroa. Se on 1,2 miljardia enemmän kuin kuluvalle vuodelle on budjetoitu. Yhden vuoden korkomenojen kasvu on siis suurempi kuin mikään, mitä tässä riihessä säästettiin. Purra kutsui kehitystä itse "hirvittäväksi".

Toinen: Hallituksen koko vaalikauden sopeutuspaketti on bruttona noin kymmenen miljardia euroa, mutta sinällään perustellut kasvutoimet, investointiohjelma, Ukrainan tuki ja sosiaalivakuutusmaksujen muutokset kutistavat nettovaikutuksen vuonna 2027 noin neljään miljardiin — ja sosiaalivakuutusmaksut huomioiden noin 2,8 miljardiin. Bruttoluku on se, jonka hallitus toistaa. Nettoluku on se, joka näkyy velkasuhteessa.

Kolmas: Hallitus arvioi itse, että seuraavalla vaalikaudella tarvitaan vielä 8–11 miljardin euron sopeutus. Nettona. Toisin sanoen hallitus, joka lupasi pääministeripuolueeksi nousseen Kokoomuksen voimin vuoden 2023 vaaleissa “lopettaa velaksi elämisen”, vahvistaa julkista taloutta sekä luoda 100 000 työpaikkaa yksityiselle sektorille, jättää seuraajalleen yli kolminkertaisen sopeutusurakan ja Euroopan korkeimman työttömyysprosentin - samalla kun se on onnistunut ottamaan huomattavasti enemmän velkaa kuin edellinen hallitus.

Pientä lohtua hallitukselle tuo kuluvana vuonna lopulta kasvuun pyrähtänyt talous. Se, auttaako makrolukujen paraneminen vaaliuurnilla, jää nähtäväksi, sillä pahaksi päässyt pitkäaikais- ja muu työttömyys tulee todennäköisesti sulamaan kiusallisen hitaasti, vaikka yleiset numerot paranisivatkin.

Mutta toisaalta politiikassa kyse on siitä, mikä tuntuu uskottavalta, ei välttämättä siitä mikä on aidosti totta. Kuten perussuomalaisten entinen puoluesihteeri, nykyinen valtiosihteeri Riikka Slunga-Poutsalo aikoinaan osuvasti totesi: “Onko tarina tosi vai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan."

Kirjoittaja Esa Suominen on Rud Pedersen Finlandin hallituksen puheenjohtaja ja Suomen poliittisen kentän asiantuntija.